Kiina-ilmiön lopun alku?
Väkisinkin tuli mieleen eräs lehdistötilaisuus, johon osallistuin 23-vuotiaana. Minua oli pyydetty pitämään esitys kuinka mielestäni vaatteiden ja mallistojen tuotanto tulevaisuudessa tapahtuu.
Kerroin, että mielestäni silloinen tapa, jossa n. 2-3 v ennen sesonkia julkaistiin trendit trenditoimistojen kirjoissa,sitten kangastehtaat tekivät mallistonsa , suunnittelijat näkivät ne 1,5-2 vuotta ennen sesonkia ,tilasivat kupongit (= n. 5m paloja kankaista), tehtaat tekivät prototyyppejä, joista suunnilleen 10:3 tuli lopulliseen mallistoon. Tämä vaihe vaati todella paljon ammattitaitoa, koska turhien mallien tekeminen oli äärettömän kallista .Näihin myyntimallistoihin tilattiin kankaat taas erikseen.
Sitten valmistettiin myyntimallistot , tehtaan koosta ja myyntimaista riippuen esim. 10kpl/malli. Nämä annettiin agenteille ja myyjille, jotka lähtivät autoillaan kiertämään maita ja mantuja tilauksia keräten. He kiersivät 2-3 kk bensaa polttaen ja hotelleissa asuen. Tästä myyntimallistosta tippui usein 15-30% koska tilatut määrät eivät riittäneet esim. kangasminimeihin tai olisivat olleet epätaloudellisia valmistaa tai myyntimiehet panivat pois myynnistä mallit, joista eivät pitäneet... Tilauskantaa alettiin valmistaa tehtailla 12 - 8 kk ennen sesonkia. Lopullinen mallisto lähetettiin tehtaille syksyisin elo-syyskuussa ja keväisin tammi-helmikuussa.
Alennusmyynteihin siirrettiin kaupoissa myymättömät tuotteet joulun ja juhannuksen jälkeen, usein 40% kauppojen tuotevalikoimista. Helppo laskea myös kuinka valtavasti rahaa sitoutui prosessiin ennenkuin se tuloutui.
Sanoin esityksessäni ,että tällaisen järjettömän materiaalihukkaamisen on loputtava! Käytetään valtavasti raaka-aineita, eikä saavuteta vastaavaa hyötyä.Tuhlataan ja tuhlataan maapallon raaka-aineita. Kerroin,että olen varma, että tulevaisuudessa mallistot myydään taatusti 3-ulotteisten ilmaan projisoitujen mallien päällä, ja vasta kun tilaukset on tehty, aletaan kallis työstäminen. Arvatkaapa mikä oli reaktio : valtava naurunremakka ! Yleisönä oli siis järkevät toimittajat ja vaatealan suurimmat vaikuttajat...
Nyt ei naurettaisi. Jo monta vuotta sitten näin ensimmäiset etelä-korealaisten tekemät avatar-muotinäytökset. Ja tekniikka on kehittynyt entisestään.
Sanoin aikanani myös ettei mallistojen toimitusaikataulu voi jatkua tuolla tavalla kaksi kertaa vuodessa. Kauppojen pitää elää joka päivä ja ihmiset haluavat ostaa vuoden ympäri. Toteutin tämän omassa mallistossani, jossa lähetykset tapahtuivat kuukausittain. Avattaria en pystynyt käyttämään, koska se tekniikka on kehitetty vasta nyt.
1970- ja 1980- luvuilla alkoi vaatetuotannon siirtäminen halpatuontimaihin. Harva muistaa, että Suomessakin ommeltiin ruotsalaisille merkeille esim. farkkuja. Portugal oli vahva tekstiilimaa ja sinne suuntautui ensimmäinen muuttoaalto. Sitten seurasi Viro ja muut Baltian maat ja Puola. Saksa oli teettänyt Turkissa jo 1960-luvulta alkaen johtuen paljolti siitä, että miljoonat turkkilaiset olivat muuttaneet Saksaan ja heillä oli valmiit yhteydet kotimaahansa.
Naomi Kleinin kirja "No logo" kertoi erinomaisesti mitä tapahtui kun suuret kansanväliset firmat päättivät muuttaa toimintansa markkinointipainotteiseksi tuotantopainotteisuuden sijaan. Amerikkalaiset Nike ja Levi's ja muut alkoivat hyödyntää maailman erikoistullialueita tuotannossaan verojen välttämiseksi ja näin saivat alkunsa ns. hikipajat. Samaan aikaan erilaisille julkimoille, esim. urheilijoille, alettiin maksaa valtavia, miljoonien dollarien, korvauksia tuotteiden mainostamisesta.
Tuotanto siirtyi aina vaan halvempiin maihin ja on päätynyt suurimmaksi osaksi Pakistaniin, Bangladeshiin, Afrikkaan ,Indonesiaan jne, maihin jossa työläisten palkka on n. dollari päivässä ja ne päivät ovat vähintään 10- tuntisia ja viikot 6- päiväisiä.
On helppo ymmärtää miksei jonkun bulkkituotteen tekeminen Suomessa ( tai Pohjois-Euroopassa) enää kannattanut. Ompelijan palkkakustannus oli 20-30 kertainen.
Mutta tämän halpatuotannon suuri miinus oli siinä, että tuotantominimit olivat valtavia. Kiinassa oli esim. kenkätehtaita,jotka tekivät vain esim. kokoa 38. On selvää ettei kaikkea saa oikealla hinnalla kaupaksi, joten tämä "hukka" piti saada jonnekin. Alkoi sen dumppaaminen halpamaihin, Afrikkaan ja Intiaan varsinkin. Nämä ylimääräiset vaatteet myytiin tukkureille,jotka taas myivät ne tori- kauppiaille. Tämä tuhosi myös usean maan oman pukeutumiskulttuurin. Kun kävin teettämismatkoilla Intiassa, niin miesten suurimpana villityksenä oli silloin (käytetyt) lenkkitossut, yli 40-asteen kuumuudessa, ja yhdistettynä perinteisiin vaatteisiin. Mahtoivat jalkapöpöt iloita.
Tämä halpojen vaatteiden hyökyaalto tappoi hiljalleen vaatetehtaat Suomestakin , sekä myös suomalaiset vaatemyymälät. Tuloksen näkee katukuvassa, ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset ketjut ovat vallanneet kaikki kaupungit. Samoilla tuotteilla. Saksassa ja Italiassa näkee onneksi vielä laadukkaampiakin myymälöitä.
Kiinan rakennemuutos pakottaa miljoonat yritykset suunnittelemaan uudelleen logistiikkaketjunsa. Palkkataso on seitsenkertaistunut vuoden 2000 jälkeen.
Uusi 3D-teknologia tulee tekemään valtavan muutoksen nykytoimintamalliin. Toivoisin,että halpatuotantoa ja roskavaatteita alettaisiin haittaverottaa, niin kehitys kiihtyisi entisestään, mutta sitä tuskin tapahtuu. Pitää vaan uskoa markkinoiden muutoshaluun. Uusi käsite "unmaking" tarkoittaa turhan tuotannon lopettamista.
Kansainvälisessä From Roll to Bag-hankkeessa on mukana suomalaisia. Kaikkea on ohjannut Tampereen teknillinen yliopisto TTY. Vaatealan vahva vaikuttaja professori Heikki Mattila teki aikanaan jo väitöskirjansa siitä kuinka monta prosenttia kaupan ostoista on hukkaostoja ja kuinka paljon lähituotannolla voi säästää. Se oli ensimmäinen lukemani väitöskirja. Sen ajatukset eivät vain menneet silloin läpi kovin hyvin.
Hankkeessa on mukan Geneven yliopiston MiraLabin perustajat Nadia Magnenat-Thalmann ja Daniel Thalmann, jotka ovat HS:n mukaan kehittäneet virtuaali-ihmisiä jo kolmekymmentä vuotta.
Tarkoituksena on, että kuluttaja voisi tilata, omat mittansa antamalla, yksilöllisen vaatteen itselleen. Mukana on myös Suomea ainoita tekstiilipainoja, PrintScorpio.
Eräs belgialainen miestenpaitojen valmistaja kertoi semainaarissa sukuyrityksensä kolmannen polven "sulkeneen ympyrän" eli tuoneensa paitavalmistuksen takaisin Kiinasta. Nyt tuotanto tapahtuu mittapaitoina netin avulla. Nykyisen toimitusjohtajan isä oli siirtänyt isoisän yrityksen Kiinaan. Isoisä toimitti polkupyörällä kaiken ja nyt pojanpoika seuraa samoilla linjoilla. Ja voittoa yritys on tehnyt enemmän kuin ennen, koska turha tuotanto on loppunut, ja johtajakin voi nauttia elämästään enemmän kun ei tarvitse matkustaa dumppaamassa hukkatuotteita halpamaihin.
3D-sovituskoppeja on jo tehty kauppoihin sekä erilaisia 2D-väriohjelmia vaatteiden sovitukseen nettikaupoissa. Niissä värin kertoo istuuko tuote tilaajalle, liian piukat kohdat näkyvät esim. punaisena. Nettivaatemyynnin suurin ongelma on ollut se,että puolet tuotteista palautetaan väärän koon tai istuvuusongelmien takia. Zalandokin teki miljardiliikevaihdolla tappiota.
Suomeen tuotantoa takaisin ovat tuoneet myös muiden alojen yritykset kuten Kalevala koru, Halkama (Jopo), Biolan, Elcoflex ja Valtavalo. Toistaiseksi kuitenkin tuotantonsa poissiirtävien yritysten määrä on suurempi.
