keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ekot ja teko-ekot eli voiko ostovalinnoilla vaikuttaa?

Kuluttajat ovat vieläkin yllättävän tietämättömiä siitä mikä on oikeaa ekologisuutta , ja tätä tietämättömyyttä käyttävät valitettavasti monet yritykset tahallaan väärin. Huomasin tämän taas kun googlasin "ekologiset lastenvaatteet". Tuli jos minkäkinlaista "ekologista" tuotetta, polyesterhaalareita ja erilaisia pupupainokuoseja.. Joissain mallistoissa "ekologinen" ilmeisesti tarkoitti puuvillaa ja painovärien ominaisuuksista ei tietenkään mainittu. Todennäköisesti valmistajat eivät itsekään tunne asioita, mutta "ekologia" myy, varsinkin kun kyseessä on lastenvaatteet.
Suuret ketjut ovat puolestaan ostaneet kaikki sellaiset sanat, joilla ekologisia tuotteita googlataan.
Samaan aikaan käydään keskustelua pienistä asioista : syödäänkö tarhassa voita vai margariinia, mutta lastenvaatteiden oikeasta terveellisyydestä ei välitetä. Halpatuotannon painokuosit jylläävät.
Kaatopaikalle kannetaan nykyisin Suomessa n. 56 Mkg vaatetta/v, järkevää? Sellon juuri avattu uudenlainen kierrätyspiste on erittäin tervetullut. http://www.tekniikkatalous.fi/tiede/kestava_kehitys/espoossa-aukesi-uudenlainen-vaatekierratyspiste-seka-muotitietoinen-etta-vaatteet-aina-puhki-kuluttava-hyotyvat-6091572

Olen tehnyt 25 vuotta ekologisen tuotannon kanssa työtä ja sen voin sanoa, että mitä enemmän tietää asiasta sitä enemmän haluaa tutkia sitä.  En voi käsitellä yhdessä blogissa koko kenttää vaan keskityn puuvillaan ja sen viljelyyn. Kierrätys ja kirpputorit ovat myös erittäin sydäntäni lähellä, mm. ostan koko ajan omaa mallistoani Huuto.netistä, olen aikanani myynyt niin tarkkaan pois tuotteet, että on ihana hankkia niitä tällä tavalla. Ne maksavat kierrätettyinä enemmän kuin uudet halpatuotteet, mistä olen erittäin ylpeä.

Tuotanto - kasvatus
Kuinka orgaaninen puuvilla eroaa tavallisesta puuvillasta?

Kutsun tavallista bulkkipuuvillaa myrkkypuuvillaksi, koska sen tuottamiseen menee tuotettua kiloa kohti noin viisi kiloa myrkkyjä. Taimia ei revitä maasta kasvukauden  (9kk)lopussa, kuten orgaanisen puuvillan viljelyssä tehdään vaan kasveille annetaan lisää lannoitteita, yhä voimakkaampia hyönteismyrkkyjä, koska koko ajan kehittyy myrkyille resistenttejä hyönteislajeja ( kuten antibiooteissakin tapahtuu) ja lopuksi vielä valtavasti vettä kasteluun. Kaikki tietävät mitä tapahtui maailman suurimmalle järvelle, Aral-järvelle kun jokien suuntia muutettiin jotta puuvillapellot saisivat vettä keinokasteluun.
Myrkkypuuvillasato myrkytetään lehvästöntorjunta-ainein ( ennen DDT) joilla vihreät kasvinosat tapetaan , ne putoavat, ja puuvilla korjataan suurilla niittokoneilla. Intian tuhoisa Bhobalin räjähdys oli juuri kasvien torjunta-ainetehtaan(=myrkkyjen) räjähdys, jossa kuoli tuhansia ihmisiä heti, ja vammautui vielä enemmän. Korvauksista ihmiset ovat tapelleet tähän päivään.
Kaiken tämän täydellinen vastakohta on orgaanisen puuvillan käsinpoiminta. Sato korjataan käsin jopa kolme kertaa kasvukauden lopuksi. Puuvillapensaat ovat suuria ja reheviä ja ilmassa on kova lintujen sirkutus. Myrkkypuuvillapelloilla taas ei ole lintuja, kun ei ole hyönteisiä syötävänä, myrkytys tappaa nekin.   Orgaanisen puuvillan viljelyssä maa lannoitetaan guanolla (linnunkakka - Perussa) ,kunnostetaan kasvukauden jälkeen vuoroviljelyllä, mm. kahvia, maissia ja papua viljellään - ja puuvillan taimet siirretään uuteen paikkaan.     








Orgaanisessa viljelyssä torjutaan tuholaisia torjutaan luonnonmukaisilla menetelmillä. Urospuuvillamato tuhoaa satoa ( Indian worm)Hormoniloukkuihin pannaan feromonisekoitetta, jonka tuoksuun ( uros)puuvillamadot hurahtavat. Ne luulevat kiiruhtavansa lemmenleikkeihin, mutta jäävätkin loukkuun. Miehet ovat usein sanoneet luennoillani, että noinhan heillekin on käynyt :) Myös leppäkerttuja käytetään kirvoja syömässä. Samoja menetelmiä käytetään luomuruuan tuotannossa.

Sato myös kootaan käsin lankatehtaalle lähtemään. Siemenistä osa säästetään uuteen kasvukauteen, lopusta tehdään öljyä ja karjanruokaa.

Värjäys
Orgaanisessa värjäyksessä hyväksytään vain myrkyttömät pigmentit, esim. raskasmetalliyhdisteitä ei sallita. Reaktiivivärit käyvät orgaaniseen tuotantoon, koska ne korkealaatuisina eivät liukene pois pesuvesien mukana kuten esim. kasvivärit, joita usein pidetään ekologisina. Halpatuotantomaissa käytetään halpoja väriaineita, jotka hyvin usein sisältävät raskasmetalleja (varsinkin musta, siniset, turkoosit). Hyvissä reaktiiviväreissä nk. päällemenoprosentti on korkea, esim. 80-90% eli pesuveteen ei lähde kuin hiukkasen väriä, halpatuotteissa tämä voi vain 30%. Olen itse nähnyt Intiassa kuinka myrkylliset painoväritkaaviot pestiin kaivon vedellä, sen viereen kaataen, ja kaivo oli alueen juomavesivarasto. Painosalissa en pystynyt olemaan kuin hieman aikaa, koska lapsiastmani takia olen hyvin allerginen ja hengitys meni sekaisin sekä silmät syöksivät vettä.

Materiaalin hinta
On helppo ymmärtää, että orgaaninen puuvilla maksaa enemmän kuin myrkkypuuvilla, mutta ero ei ole mahdoton, kun tietää mitä prosessi sisällään pitää.
Orgaanista puuvillaa ei viljellä suurilla plantaaseilla (Azerbeizan, Uzbekistan,Kiina ) vaan pienemmillä viljelmillä Afrikassa, Egyptissä, Perussa, Turkissa ja muutamassa muussa paikassa.

Palkkataso
Halpatuotantomaissa, joissa kaikki ketjujen lastenvaatteet tehdään, hyvä päiväpalkka on n. 1 dollari, kuukausipalkka 40 - 60 dollaria. Yhden tuotteen työn hinta ei ole kuin muutamia senttejä, työpäivän ollessa hyvin usein 10 h ja 6 pv viikossa. Suomessa vastaavasti yritykselle ompelija maksaa sotuineen 150 - 180 euroa /pv eli karkeasti voi laskea työn hinnan olevan noin 150-kertainen. On siis hyvin ymmärrettävää ettei Suomessa kannata yrittää tehdä jotain halpatuotannon kanssa kilpailevaa vaan erikoistua kunnon tuotteisiin.

Valintojen vaikutus
Jokainen voi näin joulun alla miettiä kannattaako ostaa viiden euron pupuprinttipaita, joka on parin pesun jälkeen rätti vai kannattaako ostaa laadukas tuote, jonka voi kierrättää esim. Huuto.netin tai muiden kirpputorien kautta.
Kun ostat lastenvaatetta, mieti aina kahta K:ta "Kulua per Käyttökerta" ja jatkomyyntimahdollisuutta.
Kannattaako kasata maailma täyteen roskahalpavaatteita vai vähemmän ja parempaa.
Kannattaisin lämpimästi haittaveroa vaatteiden halpatuotannolle!




tiistai 3. marraskuuta 2015

Olenpas minä ihana ! - kuinka nuorena tuleva ammatti näkyy?

BLOGI No2
Kun luin ensimmäisen blogikirjoitukseni uudelleen, tuli väistämättä mieleen että enhän voi suoraan hypätä tuohon vaiheeseen kertomuksessani, koska jo lapsesta asti eletty elämä vain tiivistyi tuohon pisteeseen... siis mitä oli tapahtunut ennen? ( alleviivattuna asiat,  jotka siirtyivät myöhemmin omaan mallistooni).

"Olenpas minä ihana!" - kertoi äitini minun sanoneen pienenä usein. Laitoin kädet koukkuun vyötärölle ja keinutin itseäni edes takas.
On kiinnostavaa mistä lapsen hyvä itsetunto tulee. Vanhemmista ja perheestä taatusti. Ei meidän perheemme mikään ihmeellinen ruusutarha ollut, elimme talonmiehinä Munkkiniemessä, mutta yksi asia oli kohdallaan, meitä neljää lasta ei ketään lannistettu. En muista kertaakaan vähättelyä, nujertamista tai ilkeitä sanoja. Vanhempani ymmärsivät myös  olla tuomatta omia vaikeuksiaan lasten elämään. He eivät myöskään pyrkineet toteuttamaan omia toteutumattomia haaveitaan meidän kauttamme. Minua kannustettiin aina tekemisissäni. Opettelin isäni kanssa maalaamaan ja remontoimaan ,äitini kanssa ompelemaan ja neulomaan. Kaikki mielihommiani yhä tänä päivänä.
Eräänä päivänä olin juossut äidille kertomaan tohkeissani,että :  " näin pihalla köyhän! "    Äiti ihmettelemään että miten niin köyhän ( ottaen huomioon ettemme todellakaan olleet rikkaita)... Selitin, että kun "sillä oli pilkullinen pusero ja ruudullinen hame!" Ilmeisesti ei puhutellut omaa näkemystäni yhteensopivista kuoseista.
Ompelukonetta käytin ensin seisten, koska olin liian pieni ylettymään polkimille, ja äitini lupaus oli, että jos osun paperille piirrettyihin viivoihin, niin saan langat koneeseen. Muistan valtavan haluni ommella. Kaiken piti olla nopeasti valmiina, niin nopeasti, että ensimmäisestä hameestani unohtui vetoketju. Sisareni uuden kauniin pillerihatun hakkasin muodottomaksi kun yritin tehdä siitä mieluisampaa. Ensimmäiset lapaseni neuloin joululahjaksi isolleveljelleni. Hän totesi, että "ovatpa hyvät, kun mahtuu jalatkin samoihin lapasiin" - olivat sen verran reippaan kokoiset.
Perheemme oli vähärahainen ja opin käyttämään kaikki materiaalit hyväkseni. Muistan aivan tarkkaan mitkä vaatteet äidin kanssa ompelimme minulle, kun aloitin Munkkiniemen oppikoulun. Punakukkainen hihaton tunika pystykauluksella , alla shortsit samasta kankaasta ja valkoiset nilkkasukat. Sekä päiväpeitteestä tehty punainen liivihame valkoisilla koristetikkauksilla. Ostovaatteita ei paljon silloin minulla ollut.
Siksi muistankin erinomaisesti ensimmäiset ostohousuni -  farkut - niillä pääsin koulumme Johtajattaren puhutteluun, koska ne olivat poikien housut, vetoketju edessä -  naisten housuissa piti vetoketjun olla sivussa! Mistäköhän nykyisin puhuteltaisiin?
Opin siis inhoamaan materiaalien tuhlausta jo pikkutyttönä. Minulla oli myös ollut lapsiastma ja taipumus tosi herkkään ihoon jäi. Siksi suosin aina puuvillaa, villa ja sekoitteet  kutittivat liikaa. Saimme myös vaatteita lahjoituksena, joista sitten muokkasimme äidin kanssa sopivia. Tarkalle meni sekin tekemäni takki-hame setti, jossa alkuperäisen  takin helmasta leikkasin palan minihameeksi - 38 cm. Elimmehän sitä ensimmäistä ja oikeaa mini-aikaa. Neuloin langanpätkistä kaikkea mahdollista.Käsityönumeroni oli kyllä 10, mutta eniten rakastin vaatteiden tekemistä itselleni. Jos jotain halusi, piti keksiä mistä materiaali ja miten toteuttaa.Nahkapalat ja tilkut kelpasivat. Kirjaviin langanpätkäneuleisiin sain napit nappikartoista, jokaisen napin ollessa eri värinen.
Selvä ammatinvalintani tapahtui 14-vuotiaana. Luokkakaverini mukaan olin ammatinvalinnan tunnilla kertonut, että "minusta tulee suunnittelija, en tiedä missä niitä tehdään, mutta sinne minä menen". Ja sen jälkeen määrätietoisesti listasin mitä taitoja mielestäni suunnittelijalla pitää olla. Näin aikuisena tuntuu vallan uskomattomalta katsoa taaksepäin sitä päättäväisyyttä millä etenin. Suunnittelijan pitää ensinnäkin osata myydä. Hakeuduin 14-vuotiaana töihin ,ensimmäisen palkkani 100 markkaa ,käytin puolessa tunnissa,ostamalla punaisen Rudi Heinzin takin 50 mk ja CocaCola-kameran 50 mk, rakastin myös kuvaamista. Sitten hakeuduin  Heikintorin Kestilään. Siellä kehitin omassa mallistossani toteuttamani basic-väriajattelun. Sinisen, punaisen, mustan ja valkoisen sävyt eivät saa muuttua sesongeista toiseen. Ihmettelin siellä koko ajan miksi samojen yritysten mallistojen samat perusvärit muuttuivat niin etteivät ihmiset voineet ostaa vanhoihin tuotteisiin lisäosia ja hyvät vaatteet jouduttiin myös ihan turhaan alennuksella myymään. Sitä paitsi olin jo silloin aina pukeutunut punaiseen, mustaan ja valkoiseen. Ei ihmisen perusvärimaailma muutu.
Sen jälkeen koko kouluajan tein eri vaatekaupoissa töitä, jotta opin eri tuotteet ja niiden myymisen. Piirsin myös Jukkala Oy:lle mainoksia, kuvaamataitokin oli sattumalta 10.
Ja sitten päätin, että suunnittelijan on osattava viittä kieltä. Kielet olivat suuri rakkauteni, joten päätös ei ollut vaikea. Hommasin itselleni kirjekaverit Ruotsista ja Saksasta, jotta oppisin puhekielen kouluopetuksen lisäksi. Olisi muuten tosi hyvä homma nykynuorillekin. Kun kirjoittaa käsin sanakirja apunaan, oppii miettimään ihan eri tavalla lause- ja ajatusrakenteita kuin tietokoneella. Ja kuinka mukavaa oli lähettää ja saada paksuja kirjeitä. Nykylapsilta ollaan viemässä jopa kaunokirjoituksen ilo. Englannin oppi ilman kirjekavereita ,ja italiaa opiskelin huvikseni myöhemmin, joten tavoitteeni on melkein saavutettu , italiani ja ranskani ovat tarzanin tasolla, joten ne voi vaikka laskea yhdeksi.
Halusin auttaa perhettäni rahallisesti, hakeuduin vapaaoppilaaksi ( kun huomasin täyttäväni kriteerit) ja söin ilmaiseksi,koska menin ruokalaamme jakamaan ruokaa muille. Siihen aikaan kouluruuasta, koulunkäynnistä ja kirjoista maksettiin. Nykyisin vannotaan maksuttomuuden nimiin, mutta tuoko se ymmärryksen arvostaa k.o asioita?
Ylioppilaskeväänäni olin Seppälässä töissä, oli hienoa seurata tätä ensimmäistä kansainvälisempää vaateyritystä sisäpuolelta. "Ateneumin" eli Taideteollisen korkeakoulun karsintakurssit olivat elokuussa ja kesän alussa lähdin piiaksi Itävaltaan aatelisperheeseen oppimaan lisää saksan kieltä. Jos olisin tiennyt silloin kuinka vahvoilla taiteellisilla taustoilla varustettuja pyrkijöitä Taideteolliseen oli, olisi varmaan mennyt sisu kaulaan. Olin kesän aikana "harjoitellut" maalaamalla kuusi servettirengasta ja yhden autonromun  kukkia täyteen. Pääsykokeista muistan vain sen valtavan ihanan tunteen, että sain aivan luvan kanssa piirtää kaksi viikkoa, olematta töissä! Pääsykokeet olivat kaksiviikkoiset, paikan päällä tapahtuvat. 85% hakijoista tiputettiin 1.viikon jälkeen ja 2.viikon jälkeen 10% eli meitä jäi 5% jäljelle. Ensimmäisen viikon jälkeen olin 11., tiesin, että kymmenen valitaan, mutta päätin etten hermostu. Kun lopulliset tulokset olivat selvillä, näin elämäni ensimmäisen enneunen. Näin sijoitukseni sisäänpääsijöiden listalla ,keltavärillä korostettuna. Lähdimme silloisen poikaystäväni kanssa tuloksia lukemaan, sanoin hänelle, että menisi sisään katsomaan, minä kirjoittaisin lapulle sitä ennen sijoitukseni minkä unessa näin. Hän otti lapun ja meni katsomaan - ja sama numerohan se siinä oli, olin 3.s !
Ja mikä ihaninta, saimme opiskella ensimmäisen vuoden vielä vanhassa Ateneum-rakennuksessa ennen muuttoa vähemmän inspiroivalle teollisuusalueelle.Vahvin tunteeni kuitenkin oli, että vihdoinkin olin omieni joukossa !
Materiaalien hyödyntäminen jatkui kuten ennenkin. Juoksin jatkuvasti kirpputoreilla ja etsin hyviä kankaita, mielihommiani yhä vielä. Koulun myyjäisiin ompelin miesten vanhoista paidoista ihania pitsivirityksiä. Lakanat ompelin Vuokon tilkuista ollessani siellä harjoittelijana ja pyyhkeet tein Finlaysonin fiilereistä. Ei ollut syystakkia, joten virkkasin sen langanpätkistä. Painoi valtavasti ja venyi ja venyi.. Nahansuikaleet solmin pitkäksi "langaksi" ja neuloin nahkaneulepuseron. Sääli, että niin useat näistä tuotteista kävin myymässä itse kirpputoreilla, kierrätys oli minulle tärkeää , ja rahantarve ikuinen. Ja mielenkiintoinen yhteensattuma oli, että minut valittiin edellä mainitun Rudi Heinzin assistentiksi ensimmäisenä opiskelukesänäni, mutta en voinut ottaa Turusta paikkaa vastaan, koska en olisi pystynyt maksamaan kahta vuokraa - joten hakeuduin kahviota pitämään, siitäkin taidosta on ollut apua useasti myöhemmin.
Neulominen jatkui rakkaana, jopa niin että saimme Satu-Marja Nygrénin kanssa kiellon kilistellä Taideteollisen oppitunneilla. Ja jotenkin yllättävää oli löytää vanha neulekurssini lopputyö vintiltä, se oli tehty luonnonvalkoisesta lumppu-eli moppipuuvillasta, singleneuloksena nurjapuoli päällä - olisi täysin sopinut Anne Linnonmaa  -ecological fashion - mallistoon 14 vuotta myöhemmin! Ajatusten kehittyminen on mielenkiintoinen prosessi.









maanantai 19. lokakuuta 2015

Mitä on ekologia? Miksi se on intohimoni?

Olen ekologisen designin pioneeri Suomessa ja aivan ensimmäisten joukossa koko maailmassa. Olen omistanut elämästäni parikymmentä vuotta ekologialle. Ja mitä enemmän siihen olen perehtynyt sitä enemmän siitä haluan tietää. Miksi ?

Valmistuin aikanani jo 22-vuotiaana Taideteollisesta korkeakoulusta ja sain jo hieman ennen valmistumistani nuoren suunnittelijan unelmatyöpaikan, Kuusinen Oy:n oman 6set-malliston naisten puolen suunnittelun kokonaisuudessaan. Se oli tavaratalojen ensimmäinen oma mallisto. 7 vuotta toimin päätoimisena suunnittelijana eri yrityksille ja 1984 päätin perustaa oman suunnittelutoimistoni IdeAnne Oy:n 1984. Siihen oli yksinkertainen syy, olin aina ollut nopea ideoija ja tunsin että yhden talon suunnittelijana minulta jäi käyttämättä mielettömästi ideoita. Olin silloin Selma ky:n neulesuunnittelija Lahdessa, ja kerroin, että irtisanoudun, mutta että voivat palkata minut heti uudelleen yrityksenä. Se oli todella järkevä päätös, koska sen jälkeen tein Selman malliston lisäksi 3-4 suurta mallistoa samalla ajalla. Eikö voi väheksyä myöskään tulojen viisinkertaistumista kerralla.


Ammattisuunnittelija toteuttaa aina toimeksiantajan liikeideaa, sen puitteissa rakentaa mallistot annetuille määritteille, esim. materiaalikysymykset ovat usein tällaisia. Työn tärkein asia on tehdä toimeksiantajalle mahdollisimman hyvä kaupallinen tulos hänen antamillaan reunaehdoilla. Tottakai aina voi tuoda omia ehdotuksia materiaalipohjiin, mutta jos talo on keskittynyt esim. sekoitemateriaalineuleisiin, niin suunnittelija pystyy liikkumaan vain tietyissä rajoissa.1980-luvulla oli jo alkanut vaatetusteollisuuden suuri murros ja tuotantoa oli siirretty yhä enenevästi ulkomaille.


Elämällä on hauska tapa puuttua ihmisen hyviin suunnitelmiin. Olin jo opiskeluaikana tehnyt itselleni ”tikapuut” eli ensin mahdollisimman hyvä koulutus, sitten kiinteäksi suunnittelijaksi, sitten oma toimisto ja lopulta oma mallisto. Olin mennyt ensimmäisen kerran naimisiin 1988. Minulle oli kerrottu jo aiemmin etten todennäköisesti saa lapsia, koska isolla kasvainleikkauksella oli seurauksensa. Matkustin silloin kaikki viikot, pahimpana vuotena 220 pv/v. Ja hauska yllätys – 3 viikkoa häistä huomasin odottavani poikaamme. Sopimukset oli pakko sanoa irti, koska niihin liittyi matkustusvelvollisuus, ja oli hypättävä” tikapuiden” kohtaan: oma mallisto. Olin tehnyt siihen mennessä mallistoja 16 vuotta aamusta iltaan. Laskin kerran että tuotantoon olin siihen mennessä tehnyt n. 10 000 eri mallia. Lähes kaikkia tuoteryhmiä, odotusasuista farkkuihin, leningeistä miesten pukuihin, T-paidoista virkavaatteisiin – ja sen homman osasin! Päätin, että osaltani se saa nyt riittää ja loppuelämäni teen töitä omiin arvoihini pohjaten. Vaatekaupassahan olin aloittanut jo 14-vuotiaana, työskentelin iltaisin, viikonloppuisin ja kaikki lomat.


Lähdin syksyllä 1988 viikoksi Pariisiin ja vain kirjoitin. Kirjoitin ja kirjoitin, listasin kaikki asiat mitkä ovat minulle tärkeitä, mitä arvoja haluan kunnioittaa lopun ikäni, minkä eteen teen työtä ja minkä eteen jaksan tehdä työtä loppuelämäni…. Se lista on ohjannut minua sen jälkeen. Ekologia, eettisyys, luonnon ja ihmisten kunnioittaminen myös yhteistyökumppaneina, maailman pelastaminen jälkipolville, tuotteiden iättömyys ja pitkä elinkaari, ei lisää roskaa maailmaan, valinnat ovat aina globaaleja, perusvärien merkitys, ei ”parasta ennen”-ikäajattelua naisille jne. Tein myös koko liikeidean, malliston toimituskellon, valmistettavat koot,tuoteryhmät, värikoodit, tulorahoitukseen perustuvan rahankierron ja vaikka mitä hauskaa. Näitä perusasioita minun ei ole tarvinnut koskaan muuttaa. Kehittää tietenkin ja parannella.


Neuleet olivat aina olleet suurin rakkauteni, niiden vaikeuden vuoksi. Neuleessa ei ole toisen suunnittelijan tekemän kankaan armoilla vaan saa tehdä kaiken itse. Alkoi hillitön alihankkijoiden ja ekologisten lankojen ja materiaalien metsästys.